Minä tässä taas hei.
Viime talven köröttely Helsingin perunapelloilla teki Pösön etupäästä vatkulia. Joulukuun katsastuksessa ei mitään huomauttamista. Maaliskuussa etupää kolisi julmetusti jopa suojatien maalauksia ylitettäessä. Kaikki raidetangon päät ja yksi kananluu meni vaihtoon.
Meidän liiterillä on kohkattu nyt hieman yli 220 000 kilometriä ja kyllähän tuo vielä kasassa pysyy. Kuskin puoleinen takaovi katkaisi vaijerinsa jossakin 200 000 paikkeilla jonka jälkeen sitä käytettiin manuaalisesti puoli vuotta. Sitten alkoi kuulumaan sellainen mukava kirskuminen ja ovea joutui painamaan kädellä takaosasta ennen kuin mokoma suostui menemään kiinni. Nyt se on käyttökiellossa.
Pyyhkijän moottori odottelee vaihtoa ja minä suuria rahoja kyseiseen toimitukseen. Olen myös kuulevinani jälleen lievää rouskutusta vesipumpun suunnalta...
Muuten tuo lossi kulkee tasaisen varmasti eteenpäin säässä kuin säässä. Viikko sitten heitettiin täysi poka päällä 1300 km reissu Vuokattiin ja takaisin. Pösö hoiti hommansa kiitettävästi. Vaikka kaikenlaista vanhuuden vaivaa riittää niin kyllä tuolla on mukava ajaa.
Akku on edelleen alkuperäinen eli yli 8 vuotta vanha ja toimii kuin junan vessa. Olisikohan tuo sijoituspaikka sisätilassa (kartturin jalkojen alla) jollakin tavalla suosiollinen akun keston kannalta. Suurin osa kilometreistä tähän autoon on kuitenkin ajettu pääkaupunkiseudulla jolloin matka-ajaksi muodostuu n. 20 min. - 1 tunti.
Ostin muuten viikko sitten työajoja varten 1994 Corolla Liftbackin. Ajettu 63 000 km ja auto on kuin tehtaan paketista vedetty. Nyt saa Pösö viettää hyvin ansaittuja eläkepäiviä - sillä sorvataan vain pidempiä reissuja koko kuuden hengen pesueen kanssa.
Hyvä auto se on kaikesta huolimatta.