Tästä n. 170 000 km ajetusta vuosimallin 1989 309 1,6:sta (XU52C) ei todennäköisesti koskaan aiemmin ollut puhdistettu huohotinjärjestelmän letkuja, jollei sitä sitten joskus merkkihuollossa ollut tehty muiden huoltojen yhteydessä. Huohotinpurkin kannesta oli se metalliverkko poistettu kuten tapana on. Itse olen joskus ko. "öljyntäyttöpurkkia" puhdistanut, mutta letkuihin en ole aiemmin ehtinyt koskea. Eipä ole kyllä toisaalta ollut mitään jäätymisongelmiakaan, vaikkei lisäeristyksiä ole asennettu.
Vaihdoin muutamia vanhoja osia uusiin alkuperäisosiin (osan huohotinletkuista ja huohotinpurkin kannen) ja samalla puhdistin järjestelmän huolellisesti. Uudet alkuperäisosat olivat tässä tapauksessa yllättävän edullisia (~10-15 e/kpl), joten niitä vaihtoi ihan mielellään. Kaikkia letkuja ei tullut heti ostettua, mutta nyt tarkemman tutkimisen jälkeen laitan kaksi uutta letkua tilaukseen. Varmaan vanhatkin vielä kestäisivät joitakin vuosia ahtaumista, murtumista ja osin hapertuneista kohdista huolimatta, mutta miksipä niitä ei uusisi, kun kerran osia on vielä saatavana ja edullisestikin.
Uudelleen käyttämäni vanhat osat puhdistin mm. pulloharjalla ja liuotinpesuaineella ja kyllä sitä likaa sisältä löytyikin. Kuvassa on huohotinpurkin pohjalta öljypohjaan johtava letku ja sen sisältä pienellä kopistelulla ulos tullutta kiinteää ainetta. Onneksi ei ollut vielä kulkeutunut öljypohjaan saakka. Varmasti omalta osaltaan edistävät letkun tukkeutumista.
(klikkaa kuvaa nähdäksesi suurennoksen)
Kyseinen letkukin oli sisäpuolelta hapertunut lähes puhki siitä päästä, joka tulee huohotinpurkkiin kiinni, ulkopuolelta näytti vielä ihan hyvältä. Huohotinpurkin kannesta öljypohjaan lähtevän letkun uusin jo senkin vuoksi, että se oli vuosien saatossa muuttanut muotoaan; esim. letkussa öljypohjan kohdalla oleva 90 asteen mutka oli litistynyt niin ahtaaksi, että se olisi ollut luultavasti otollinen kohta jäätymisen aiheuttamalle tukokselle. Kuvassa näkyvät suodattimen vieressä kummatkin lohkon alareunan kautta öljypohjaan johtavat huohotinletkut. Toisessa kuvassa uusi ja vanha letku vierekkäin ko. mutkakohdasta.
Pyrin estämään ahtauman syntymisen uuteenkin letkuun käyttämällä kutistemuovisukkaa, joka lämmittämisen jälkeen istuu hyvin ko. taitekohtaan ja jäykistää sen niin, että muodonmuutosta ei enää pitäisi päästä tapahtumaan. Päähän jätin tilaa letkunkiristimelle. Olen nähnyt vastaavaa jäykistettä käytettävän myös esim. joissakin alkuperäisissä jäähdytysnesteletkuissa. Tässäkin se olisi tarpeen ihan tehdastekoisena.
Uudenkin huohotinpurkin kannessa on metalliverkkoa sihtinä, jonka voi halutessaan poistaa kokonaan tai sitten vain talven ajaksi (öljynkulutus voi kasvaa aavistuksen verran). Melkoinen määrä sitä mahtuukin pieneen tilaan, rullalle kierrettynä ja pienellä naulalla lukittuna.
Autovalmistajan käyttämät, erikoistyökalulla kiinnitettävät ja avattavat letkunkiristimet vaihdoin haponkestäviin, ABA:n perinteisiin letkunkiristimiin. Eipähän tarvitse murehtia korroosion vaikutuksesta niiden toimivuuteen vuosienkaan päästä ja avaaminen käy helposti. Alkuperäisten letkunkiristimien lukituksen saa avattua esim. sopivilla hohtimilla ja ne saa vastaavalla tavalla suljettua myös uudelleen.
Talven varalle voisi asentaa lisäeristystä kahteen öljypohjaan johtavaan letkuun, vaikka autolla onkin tähän mennessä selvitty ongelmitta.
