407 SW 3.0 V6 Executive Aut. -05
Täten päivitän aiemman kirjoitukseni...
Olen ajanut kyseisellä autolla nyt n. 2½ vuotta ja pyöreät 50tkm. Mittarissa on tällä hetkellä kutakuinkin 130tkm.
Tunnelmat ovat kuin olisin ostanut markkinoilta hevosen ja kotona huomannut, että sillähän kasvaa saatana sarvet päässä!
Design & tilat
Jo markkinoille tullessaan 407:n ulkonäkö viehätti kovasti ja se on mielestäni edelleen upein perheauto, mitä tienpäällä näkee. Plussana vielä farkun muotoilu, joka on oikein korostetun upea ja näyttää jopa paremmalta kuin sedan. Muilla merkeillä tällaista ei ole tarjolla. Aiemmin olimme katsastaneet, että 407:n perätila ei ole riittävä suurelle koiralle, mutta illuusion oli luonut tavaratilan kate ja usein myös renkaat peräkontissa - tavaratilan kova kate tulee pitkälle ja peittää kontista suuren osan pois työnnettynäkin. Kyseisessä yksilössä katetta ei ollut ollenkaan, vaan sen tilalla oli tavara/koiraverkko ja tilaa olikin yllättäen reilusti. Koiran kanssa myös erikseen avattava takalasi on huippukätevä ja miksei muutenkin, esim. jos käyttää pyörätelinettä, eikä takaluukku avaudu kokonaan.
Takapenkillä on mukavat tilat muksuille ja ne tykkäävät eritoten panoraamakatosta. Takatiloja on parjattu ja mm. 300-sarjalaista on väitetty tilavammaksi, mutta kun käy vieretysten kokeilemassa, niin huomaa mistä se johtuu: 300-sarjan penkit ovat korkeat, kovat, pystyt ja epämukavat ja 407:ssa matkustetaan pehmeästi ja lököisästi. Makaavampi asento vie tietysti enemmän tilaa, mutta kyllä tuonne silti jalatkin mahtuu.
Edessä tilaa on juuri sopivasti ja kuskinpukilla aistii sopivasti intensiivistä tunnelmaa. Jos aikoo esim. syödä kotipizzat ajaessa niin huomaa, että tilat ovat 605:stä pienentyneet, Myös jalkatilaa on vähemmän. Ergonomiaa ei voi moittia, kaikki on käden ulottuvilla ja penkin sähkösäädöt ovat riittävät ja tarkat. Vaikka penkki onkin muuten hyvä, reisituki riittävä ja sivuttaistuki hyvä, on siinä silti ehkä auton pahin moka: penkki on kuppi-istuinmainen eikä se tue ristiselkää lainkaan. Vaikka istuimessa on ristiseläntuki erikseen, on se aivan turha, sillä se tukee lantiota ja on noin 10cm liian alhaalla! Penkki kyllä toimii, mutta jos sinulla reistaa ristiselkä, saat varautua editoimaan istuinta, joka onkin näppärä korjata sullomalla tyyny selkänojan sisään ristiselän kohdalle.
Ajossa
Kaasupoljin & A-pilarit. Ensimmäinen merkille pantava asia on lurttana kaasupoljin, joka syö tehontunteen tehokkaasti. Kaasussa on todella pitkä liikerata ja sitä saa painaa jopa 5cm että auto ylipäätään liikkuu. Kaasussa on myös melkoinen viive ja moottori reagoi siihen joskus jopa sekunnin viiveellä. Tästä saattaa koitua vaaratilanteita, kun ajattelee, että "hyvinhän tästä ehtii", mutta eipä ehdikään, kun kaasun painaminen on kun valtamerihöyryaluksen kapteenin komento pursimiehelle höyryn lisäämiseksi ja käsky välitetään huutotorvea pitkin pannuhuoneeseen...
Seuraava vaaratilanteita aiheuttava tekijä on A-pilarit, joiden taakse mm. suojatietä ylittävä jalankulija jää helposti. Koputan puuta, etten ole vielä yhtään jalankulkijaa keilannut, vaikka läheltäpiti tilanteita on ollut useita.
Moottori. Peugeotin V6 ei ole koskaan ollut mikään tykki ja tällä hetkellä moottorin tehot vaihtelevat n. 130 - 211 hevosen välillä päivästä ja auton mielialasta riippuen. Vika tuli esiin jakopään hinhnanvaihdon yhteydessä, eikä vikaa koskaan löytynyt, vaikka huolto tutki asiaa n. vuoden ja kaksi kuukautta, auton seistessä korjaamolla yhteensä reilusti yli kuukauden. Ecun(?) nollaaminen palauttaa tehot, jotka sitten taas katoavat kuin pieru saharaan.
Perä. Yksi 407:n suurimmista mokista on sen perä, joka ensinnäkin kolisee ja rymisee jatkuvasti, pienimmissäkin kuopissa ja routarailoissa. Äänien lähteitä ei ole kyetty paikallistamaan, tai poistamaan, vaikka alusta on tutkittu huollon toimesta, takapenkit, takalasit ja peräluukut on teipattu ja kiristetty ohjeiden mukaan.
Myös takapään jousitus on susi. Jos etupää menee eleettömän mukavasti, on takapää aivan toista luokkaa. Jousitus on yhtä aikaa sekä pintakova, että löysä. Tien pienimmätkin epätasaisuudet tuntuvat istumalihaksissa ja saavat auton vavahtelemaan oudosti ja erittäin epämukavasti. Toisaalta suuremmat heitot jopa pelottavat, kun jousitus onkun yhtäkkiä löysä, kuin ilman iskunvaimentimia ajaisi. Onhan autossa säädettävät iskarit, mutta niidenkään säätö ei jää muistiin, eli iskunvaimennus olisi laitettava sport-asentoon aina ajoon lähtiessä, puutuu siihen pikkuhiljaa, ja sitä unohtaa koko asian. Talvi tekee jälleen tuloaan ja kaupungin lumen möykyttämät tiet ovat tuskaa 407:llä.
Kaikkein omituisin perän jousituksen ominaisuus on tunne, että siellä olisi suuri irtonainen paino tai "virittyvät" jouset: kun ajaa esim. töyssyyn, perä nousee ensin töyssyn päälle niinkuin pitääkin, mutta tekee sitten yllättävän hypyn. Aivan kuin perän jouset virittyisivät töyssyssä ja laukeaisivat sitten heti sen jälkeen. Ja tämä titysti mukavan ryskeen saattelemana.
Vaihteisto. 407:ssa on 6-lovinen tiptronic-laatikko, jota voi käyttää myös käsivalintaisesti - laatikko vaihtaa silti itse vaihdetta jos kierrokset menevät liian alas, tai ylös. Tämä saattaa olla todella turhauttavaa, jos esim. haluaa ajaa kakkosella jonkun huonon kärrypolun, niin vaihteet vaihtuvat itsekseen ykköselle aina kun hidastaa! Jos taas kiihdyttää, on kierrosten noustessa korkealle automaattinen reaktio vaihtaa isompaa. Mutta sen tekee myös auto itse, vaihde nouseekin kahdella pykälällä yhden sijaan! Vaihteiston manuaaliasento onkin lähinnä vain "nimellinen", jota tosiasiassa ohjaa arvatenkin Windowsin kehittämä softa - ainakin jos sen loogisuudesta voisi jotain päätellä.
Toinen ärsyttävä ominaisuus vaihteistossa on, että kun pysähtyy esim. liikennevaloihin, menee vaihteisto johonkin "odota"-moodiin ja veto lähes lakkaa. Sitten kun vapauttaa jarrun, kytkeytyy ykkönen päälle, tietysti pienellä viiveellä, ja lähtö on töksähtävä ja hidas. Jos 605 automaatilla oli valoista lähtö todella rivakkaa ja manuaalit jäivät kauas taakse lähdössä, on asetelma nykyään toinen. Aika paljon tuleekin heitettyä kaupungissa manuaaliykkönen silmään, kun valoihin pysähtyy. Silloin ei veto lopu. Jos nykyiset huippumodernit automaattivaihteistot ovat tällaisia harkitsen seuraavaan autooni vakavasti manuaalivaihteistoa. Vaihteiston toiminnasta löytyy lisäksi useita pienemiä omituisuuksia, mm. se, että kick-downin jälkeen vaihteisto saattaa jäädä kick-down -moodiin, jolloin vaihde täytyy vaihtaa manuaalisesti. Tai, että pakkaset sekoittavat pakkaa ja vaihteisto saattaakin vaihtaa pienempää, kun pitäisi vaihtaa isompaa...
Varusteista
Auto on ahdettu niin täyteen varusteita, että kaikkia ei edes osaisi luetella. Tässä kuitenkin pari kommenttia joistain:
Ilmastointi on jokseenkin mystinen. kun olettaisi, että ilmanjaon, puhalluksen ja lämmönsäädön voi asettaa kaikki erikseen joko manuaalille tai automaatille, on tässä vain yksi AUTO-nappula, joka asettaa kaikki automaatti-asentoon ja sitten kun sohlaa jotain säätöä, menee se erikseen manuaaliasentoon ja AUTO-valo sammuu. Ilmastoinnin lienee suunnitellut sama insinööri, joka teki vaihteistonkin ja se onkin jälleen eräs 407:n pohjanoteerauksista. Autossa on myös huurre-ominaisuus, joka tarkoittaa sitä, että auton sivu- ja takalasit pysyvät paksun huurun peitossa pikkupakkasista lähtien.
Vakionopeudensäädin on helppokäyttöinen jo perinteisyytensäkin vuoksi (Minusta on hyvä, ettei pösö ole tunkenut rattia täyteen nappuloita).
Peruutustutka on hyvä aina silloin kun se toimii. ja off-nappula kätevästi kojelaudassa. Eteenpäintutka olisi myös hyvä olla, kun keulaa on todella vaikea arvioida.
Sadetunnistin ja autom. pyyhkijä on vailla järkeä ja pyyhkii välillä kuin raivopää hullu, ja välillä taas lopettaa koko homman. Puhdistamiset, sulkien tai edes tuulilasin vaihto eivät auta ja ainoa toimiva konsti lieneekin piuhan irroittaminen tunnistimesta, jolloin tihku muuttuu normaaliin 4 sekunnin välein tapahtuvaksi.
Turvavyöhälytin oli viedä järjen! Mm. vaimo löysäsi aina turvavyön 300m ennen määränpäätä, eikä oppinut olemaan löysäämättä. Jos koira matkusti penkillä, rallatti summeri omiaan. Kun poika kaataa limpparit päälleen moottoritiellä, on vaimon löysättävä turvavyö ja käännyttävä takapenkille.. ja summeri rallattaa. Onneksi kiltit huoltomiehet kytkivät sen pois päältä.
Laatuvaikutelma, tai sen puute verrattuna mm. 605:een tulee pian esiin. Nykypäivän vehkeille tyypilliseen tapaan auto vaikuttaa ensin hyvältä, mutta se on vain pintaa, ja jo ensimmäinen vuosi omistusta kertoi karusta totuudesta: Tiellejättämisiä, vikoja, hajonneita osia, kaikkea mihin 605:n kanssa ei ollut tottunut. Itseasiassa kolmevuotiaan 407: korjauskulut olivat jo ensimmäisenä vuonna samaa luokkaa kuin vanhan 250tkm. ajetun 605:n kustannukset kuuden vuoden ajalta. Pahinta asiassa on silti se, että jopa valtuutettu Peugeot huolto on auton kanssa sormi suussa, eikä sen korjaaminen onnistu.
Auton pahimmat mokat:
- Automaattivaihteisto, joka muistuttaa Windows-käyttöjärjestelmästä.
- Takajousitus
- Perän kolinat
- Kaasupoljin
- Ilmastointilaitteisto
- V6-moottori
Auton parhaat puolet:
- Muotoilu
- Ohjaus
- Sisätilat ja ergonomia
- Panoraamakatto
