Aurauskulmia voidaan tarkastella yhteenlaskettuna kokonaisaurauksena, sillä auton liikkuessa pienillä pyöräkohtaisilla heitoilla ei ole hirvittävän suurta vaikutusta auton käyttäytimiseen, jos kokonaisauraus on alueella. Jos aurauskulmissa on pyöräkohtaista heittoa etuakselilla, ohjauspyörää täytyy hivenen kääntää ts. ohjauspyörä ei ole keskitetty. Mikäli heittoa on taka-akselilla, auton kulkukulma poikkeaa hieman, eli auto kulkee hivenen kylki edellä. Tietenkin vaikutuksia on ajotuntumaan jne., mutta vaikutukset ovat pieniä.
Pystykallistumaa (camber) tarkastellaan aina pyöräkohtaisesti, sillä pyöräkohtaisilla arvoilla on suurempi merkitys. Akselisto puoltaa aina positiivisemman pystykallistuman omaavamman pyörän suuntaan. Tämä johtuu siitä, että kallistuneen pyörän sisä- ja ulkoreunan vierintäsäde on hivenen erisuuruinen, jolloin ne samalla pyörintänopeudella pyöriessään pyrkivät kulkemaan erimittaisen matkan, eli pyörä ei kulje suoraan. Esimerkiksi jos etuakselilla pyörien välillä on suuri ero pystykallistumassa, auto pyrkii kääntymään itsestään ja kuskin täytyy roikkua jatkuvasti ratissa pitääkseen auton kaistaviivojen välissä. Tämän vuoksi noissa 407:n ohjearvoissakin on mainittu suurin sallittu pystykallistuskulmien poikkeama saman akselin pyörien välillä.
PS. Kulmista puhuttaessa yksi aste (1°) on 60 minuuttia (60'), eli esimerkiksi pari viestiä aiemmin mainittu ohjearvo -1.41' +- 0.30' tarkoittaa -1.11' - -2.11'.
