Vähän samalla linjalla takuuasioissa, ylipitkä takuu ei ole kuluttajan etu. Ylipitkä takuu korottaa autoilun kokonaiskustannuksia, sillä se kiinnittään vanhemman auton käyttäjän merkkikorjaamoon, joka taas ei ole useimmiten kustannustehokkain ratkaisu. Koska autoilijat itse maksavat kaikki oman autoilunsa kustannukset, tulee kalliimman ja usein tehottomamman organisaation käyttö, vaikkakin takuun alle naamioituna, loppupelissä kalliimmaksi.
Minusta takuussa ratkaisee asioiden hoitamisen helppous. Itseä suututti aikoinaan Suomen GM:n kanta ilmiselviin tyyppivikoihin. Esimerkkinä autostani vaihdettiin takuun aikana ripustuksen osia, jonka jälkeisestä suuntaustyöstä maksoin summan, jolla koko homman olisi hoitanut asiantuntevassa erikoiskorjaamissa vaihtotöineen ja osineen. Tähän ei reklamaatiot auttaneet, vaikka kysyin kuinka olisivat voineet tehdä vaihtotyön ilman suuntausta. Vastaus oli, että ei voi tehdä, mutta suuntaus ei kuulu takuuseen edes tällaisessa tapauksessa. Kun taas annoin vertailuhinnan alan erikoisliikkeestä ja reklamoin kustannuksia kohtuuttomiksi, tämäkään ei saanut mitään toimintaa aikaan.
Heikoimmat kokemukset tuttavapiirissä on Volkkareista. Kesko maanahtuojana tunsi rahantarpeensa. Samaan aikaan 2000-luvun taitteessa maksatettiin Suomessa Passatin etuakseliston osien vaihto asiakkaalla, kun Ruotsissa niitä vaihdettiin ilmaiseksi takaisinkutsuna.
Pösöjen takuupolitiikasta ei ole vielä onneksi juurikaan kokemusta. Oma menee ensi viikolla ensimmäistä kertaa takuuhuoltoon. Ainakin tähän asti asiat ovat sujuneet ihan hyvin.