Kyselin verhoilusta ja pehmusteen korjauksesta neljältä lähialueen autoverhoilijalta, ja puhelimessa kaikkien hinta-arvio työlle oli kolmen-neljänsadan välillä. Tähän väliin hinta lopulta asettuikin. Tekijäksi valikoitui verhoilija Katri Ekroth Lammilta, kun halusin antaa työn aloittelevalle nuorelle haja-asutusalueen yrittäjälle. Verhoilumateriaalin hankin itse, kun halusin hyvin vahvaa ja kylmänkestävää mustaa keinonahkaa - sellaista mitä käytetään moottorikelkkojen istuimissa.
Pehmusteita piti korjata, koska osa oli mennyt penkin sisällä majailleen hiiren pesätarpeiksi, ovenpuoleinen poski oli murentunut käytössä ja istumakohtaan oli painunut melkoinen kuoppa. Penkistä tehtiin alkuperäistä jämäkämpi, että siihen on mukavampi istua paksuissa jäykissä talvivaatteissa, ja kuskin selkänojan takapuolelle tehtiin pari taskua auton papereiden, karttojen ym. säilytystä varten. Näin hanskalokeroon jää paremmin tilaa kännykälle, parkkikiekolla ja muulle sellaiselle, eikä tarvitse varoa papereiden rytistymistä ja nuhjaantumista. Ommelkuviota en halunnut alkuperäisen kangasverhoilun mukaan, vaan se tehtiin tyypillistä 70-luvun Pösön takapenkin ommelkuviota mukaillen.
