Arviohan se on, joka perustuu dpf:llä ajettuihin kilometreihin ja luultavasti jossain määrin suodattimen yli mitattavaan paine-eroon (voi huomioida jotain muitakin parametrejä). Kuitenkin täyttöaste jotain kuvastaa, eli käytännössä sitä että valmistajan määrittämä dpf:n turvallinen elinkaari on nyt tullut päätökseensä ja jos halutaan jatkaa valmistajan hyväksymällä tiellä vaihdetaan uusi DPF. Kuitenkin kun meillä täällä Suomessa ruuhkassa matelu on suht harvinaista ja matkat taittuvat pääosin maantiellä, sekä ilmasto on verrattain viileä joten tukkeentunut dpf harvoin aiheuttaa moottoritilassa palovaurioita tms. Eolys-nesteestä kertyy DPF:n rautaoksidia, joka tukkii sitä omalta osaltaan jossain määrin pelkän tuhkan lisäksi (DPF:ää pestessä läpivirtaava vesi on punertavaa kun rautaoksidi sekoittuu veteen).
On siis mahdollista, että täyttöasteen nollaaminen (uuden dpf:n opetus testerillä) antaa paljon lisäkilometrejä ilman ensimmäistäkään herjaa dpf:n tukkeentumisesta. Jos tälle tielle lähtee niin silloin on hyvä tiedostaa että lähes täysi dpf ei tee hyvää polttoaineenkulutukselle, lyhentää ahtimen ja moottorin elinikää, sekä vaarallisimmillaan voi aiheuttaa dpf:n tukkeutuessa tulipalon moottoritilassa.
Mielestäni ja omasta kokemuksestani suodattimen pesu ja testerillä täyttöasteen nollaaminen on ihan toimiva apu tukkoiseen hiukkassuodattimeen. Kyseinen toimenpide on useimman kotimekaanikon tehtävissä ja vaikka sillä tuskin suodattimesta uudenveroista saa, niin ainakin tuhkan määrä vähenee merkittävästi. Omastani puhdistin hiukkassuodattimen, kun välillä 3 tai 4 vaihteella täyskaasukiihdytyksillä tuli herjaa mittaristoon tukkeutuvasta suodattimesta. Seurasin myös testerillä paine-eroa isoilla kuormituksilla, jolloin huippuarvot olivat n. 260mbar. Pesun jälkeen vastaavassa testissä suurimmat paine-eron arvot vastaavassa ajotilanteessa n. 150mbar. Muutos mm. ahtimen heräämisessä ja robottilaatikon toiminnassa oli merkittävä.
