Noiden toimintaperiaatehan lienee sellainen että anturin toisesta reunasta laitetaan (IR?)-valonsäde (tai oikeasti useita) kulkemaan lasia pitkin anturin toisessa reunassa olevaan vastaanottimeen. Niin kauan kuin lasin pinta on tasainen/kuiva/puhdas ja anturi täysin tiiviisti lasissa kiinni (ei siis minkäänlaista ilmarakoa), valo (kokonais)heijastelee lasin sisä- ja ulkopinnan rajasta, kulkiessaan sellaista siksak-kuviota.
Kun säteen kohdalle osuu vesipisara tai sopiva epäpuhtaus, tai jos lasin pinta on epätasainen (kiveniskuja!), valo läpäisee lasin pinnan. Kun näitä on (luultavasti) tarpeeksi, järjestelmä päättää lasin olevan tarpeeksi märkä ja pyyhkäisee.
Voi siis arvella että jos:
- pinta on kuoppainen (ne kiveniskemät),
- halki,
- vaha- tms. -kalvoinen
- anturi edes osittain irti lasista
- tms
tarpeeksi monesta kohdasta, pyyhkijät voivat huidella liikaa.